sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Toivepostaus I

Kyselin toiveita teiltä, mistä aiheista voisin kirjoitella. Tässä ensimmäinen! 


Miten söin raskaus-aikana...

Raskausajan ravitsemuksen olin ajatellut jo ennen raskaaksi tulemista - olevan tietenkin terveellinen ja mahdollisimman sokeriton. Olin lueskellut Better Baby Book:ia sekä Healthy Baby Code:a sillä silmällä, jos mukaan tarttuisi jotain mitä en ollut vielä huomannut. Paljon oli tuttua asiaa mutta sain lisätietoa vitamiineista -ja mineraaleista sekä rasvojen vaikutuksesta raskaana ollessa.

Alkuraskaudessa teki kovasti mieli syödä lohta ja avocadoa, sekä salaatteja! Yritin syödä mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaista sellaista, joissa oli hyvät ravintoarvot... Raskausviikot 7-15 oli sellaisia, että olin hieman huonoa seuraa ruokapöydässä, asiat yökötti mutta pakotin itseni syömään. Aina sitä jotain löysi, mikä maistui. Smoothie oli helppo!


Superfoodeja en käyttänyt oikeastaan lainkaan, ellei raakakaakaota lasketa! Jotenkin en löytänyt tarpeeksi tietoa niistä raskausaikana, joten katsoin paremmaksi olla ilman... Muutenkin vähensin kaiken mahdollisen lisäravinteista ja söin vain raskaudenajan vitamiinivalmistetta sekä tietenkin reippaasti kalaöljyä, D-vitamiinia ja magnesiumia! Ajatuksena se, ettei tulisi mitään "ylimääräistä" kuormitusta elimistölle.

Yllättävän vähän kärsin mieliteoista, makeaa ei oikeastaan tehnyt mieli normaalia enempää ja herkuissa pidin kiinni oman ruokavalion rajoista. Ainoat asiat, joita miehen piti lähteä hakemalla hakemaan muutaman kerran - oli ruusunmarjaviili ja fazerin sininen - patukka. Ainiin, olihan minulla lempi-himotus-ruoka; Uunimakkara ja keitetty peruna ;D No, olihan noita tuossakin mutta oikeastaan kuuntelin kroppaa (niinkuin aina ennenkin) ja söin sen mukaan mitä se tarvitsi!


Oli kyllä helppo syödä terveellisesti - vähän odottelin sitä, milloin tulisi kausi, että tekisi mieli vain hampurilaisia, jäätelöä ja karkkia. Ei oikeastaan tullut... Ja jos tuli niin ei siinä mitään :D Aika pitkälti sai kotonakin toteutettua himotuksia! Banana Pancakes oli aika kova! :)


Miten syön nyt...

Se, miten syön nyt onkin sitten aikamoinen tarina. Oikeastaan syön nyt kaikkia omia ravitsemus-oppeja vastaan. Syy siihen ei ole omissa käsissä vaan syy siihen on vauva ja vauvan hyvinvointi. Olen siis ollut kohta noin 5kk todella tiukalla imetysdietillä. Imetysdietti ei siis tarkoita sitä, että dietataan synnytyksen jälkeen imetyksen voimin takaisin kuntoon, ei ei - vaan se tarkoittaa sitä, että kun imettää - sinä ja vauvasi syötte ikäänkuin samaa ruokaa. Osalla äidinmaidon kautta imeytyy enemmän ravintoaineita "läpi" vauvalle ja osalla vähemmän..tai reagointi voi olla vähäisempää. (en tiedä onko asiaa tutkittu) No. Meillä meidän neiti on superherkkä kaikelle mitä söin. Hän reagoi ihollaan epäsopiviin ruokiin, tietysti myös vaipan sisältö kertoi paljon.

Noin 1,5 kk iässä alkoi tulla iho-oireita, joista oli tosi vaikea päästä kärryille. Ensin taisin jättää pois satunnaisesti käyttämäni maitotuotteet, sitten satunnaiset soijatuotteet, kananmunan, pähkinät, kaakao sekä monia yleisesti ongelmia aiheuttavia ruoka-aineita. Kävimme yksityisellä lääkärissäkin mutta oman selvitystyön jälkeen alkoi hi-taas-ti selvitä, mitkä oli suurimmat ongelmat ruokavaliossa. Olo oli monesti täysin epätoivoinen ja koin olevani epäonnistunut kun en osannut auttaa pientä. Alussa oli siis hieman itkeskelyä vatsavaivojen vuoksi mutta suurimmat hankaluudet tulivat ihottumista. Onneksi löysimme meille sopivan perusvoiteen ja joku sanoi, että joka ilta kylpy. Tuntui alkuun (ja tuntuu kyllä vieläkin) aika työläältä mutta kaikkensa sitä tekee kun haluaa lastaan auttaa.

Onneksi sinnikkyys palkitsi ja ihon kunto parantui pikkuhiljaa. Neiti oli ja on ollut kyllä pääsääntöisesti todella kiltti ja ihana, ei juuri koskaan itkekään kun asiat ovat hyvin. Äidillä sen sijaan  sopivia ruoka-aineita oli jossain vaiheessa vain 5 kappaletta ja järkyttävä nälkä kokoajan. En tietenkään suosittele näin tiukkaa settiä kenellekään mutta se oli tehtävä, jotta selvisi mikä sopi ja mikä ei. Allergologi suositteli erityiskorvikkeelle kokonaan siirtymistä vauvan ihon nähdessään mutta halusin vielä yrittää saada diettiä toimimaan...! Yllättävän kauan kesti, ennenkuin dietti alkoi kunnolla purra mutta onneksi jaksoin yrittää.

Tällä hetkellä syön edelleen siis todella rajoitetusti. Jossain vaiheessa oli vain 5 sopivaa ruoka-ainetta! Oma kroppa on näyttänyt jo pikkuhiljaa merkkejä siitä, että olisi aika laajentaa ruokavaliota. Olisi hyvä päästä jo pian takaisin entiseen, ettei kehity pahoja yliherkkyyksiä jatkuvasti syödyille samoille ruuille. Myös pikkuneidille on saatu kivasti jo uusia makuja soseiden muodossa! 

Kohti parempaa siis mennään! Odottelen jo entisiä värikkäitä lautasmalleja :)

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Before i go...



Haluaisin vielä huudella (epätoivoisesti) viime tekstin perään, että kerrothan jos on jotain aihetta josta haluaisit vielä kuulla! Mielelläni vastailisin ja kun olisi aihetta perehtyä kirjoittamaan pystyisin sen inspiraatio-huuruissani toteuttamaan yömyöhällä kun muut nukkuvat ;) 

...joten, mistä haluaisit minun vielä kirjoittavan? Kerro rohkeasti, olen täällä vielä hetkisen. 
Antaa sitten lokakuun kertoa lopullinen hei hei...



Isn't she lovely... <3

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Blogi nukahtaa...


Ei tule mittään...

En yksinkertaisesti saa aikaiseksi mitään blogin kanssa, joten kai on aika myöntää "tappio" ja laittaa blogi nyt virallisesti unille. 

Päivät täyttyvät tällä hetkellä niin voimakkaasti laulelusta, leikeistä, soseiden vääntämisestä - myös toisenlaista vääntämistä ;) ja siitä johtuvaa vaipanvaihtoa riittää edelleen :) Olen edelleen sellaisissa hormoonihuuruissa ihastellessani pientä kehittyvää tyttölastamme, että en meinaa muistaa muun maailman olemassaoloa. Tai ainenkaan blogimaailmaa! Instagramia päivittelen kuitenkin satunnaisesti ja useammin!



Vauvan kanssa arki on yllättänyt... hyvästi lämmin ruoka - tai ruoka ylipäänsä, hyvästi uusimmat tv-ohjelmat, hyvästi aika, jolloin saan tehdä mitä huvittaa. Odotellaan sitä aikaa kun taas voi ajatella hieman myös itseään eikä vauva ole aina se ensimmäinen prioriteetti. Hmm. Vaikka nyt kun sen tuohon kirjoitin - ymmärrän, että sitä päivää tuskin on tulossa :D Vauva. Lapsi. Teini. Aikuinen lapsi ... Joka päivä rakastan tätä pientä tyttöä enemmän ja joka ilta ajattelen kiitollisena sitä, kuinka ihana
Hän onkaan ja mitä hauskaa on päivän aikana hassuteltu. Ihmeellistä!

On se...
Kokonaisvaltaista...
Äitiys ja vanhemmuus.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Tyttö tuli!

Palatakseni ajassa taaksepäin...


Meidän pikkuneiti päätti itse määrätä päivän, jona hän syntyy ja se tapahtui raskausviikolla 39+0. Lähtö tuli selväksi keskellä keittiötä - onneksi oli sairaalakassit pakattuna. Suunniteltu sektio-aika olisi ollut 5 päivää myöhemmin... Sairaalassa sektiota odotellessa, ehti tulla jo muutamia napakoita supistuksiakin.. Sektio sujui kuitenkin hyvin ja ilman sen kummepaa kiirettä. Tyttö napitti heti minua silmiin ensinäkemällä, tarkkaavainen jo silloin. 
Sairaalassa oltiin ensin 7 päivää kun pienokainen sai tuntemattomasta syystä infektion, jota jouduttiin hoitamaan antibiootein. Ei mikään mahtavin aloitus pienelle elämälle... Kotiuduimme ja neljäntenä päivänä alkoi kotona sama homma - taas 7 päivää antibiootteja. Tuli sairaalan käytävät tutuiksi. Onneksi oma leikkaushaavani parani nopeasti ja synnytyshormonien ansiosta jaksoin olla sairaalassa sekoamatta pienen tytön tukena. 



Kun vihdoin pääsimme kotiin alkoi vasta arki kunnolla, on ollut kymmeniä kakkavaippoja, ihottumaa, muutama puklu eikä kyyneleiltäkään ole vältytty mutta kyllä se elämä löytää aina oman uomansa ja asiat palaavat tasaapainoon. On kyllä niin hellyyttävä tapaus kun voi vaan olla tämä meidän pikku neiti. Alussa vietin lukuisia aamuöitä auringonnousua ihaillen ja vauvaa syöttäen ja miettien miten tässä vauva-arjen myllerryksessä oppii kaiken mitä pitääkin... mutta niin se vaan opettaa, elämä nimittäin.




Itse tässä kun neiti täyttää 6kk mietin, kuinka tuntuu kuin vasta synnäriltä kotiutui mutta väliin on mahtunut kaikenlaista! Muunmuassa sitä, ettei minulla ole enää aikaa kirjoittaa blogia, heh!! :D Että täällä sitä mammaillaan ja yritetään selviytyä arjessa vaikkei ole välillä hajuakaan mitä tekee ;D




Katsotaan miten aika jatkossa jakautuu ja mihin muotoonsa blogi ajautuu...

Mukavaa viikkoa kaikille! 

tiistai 27. tammikuuta 2015

Voihan pylly!

Täällä ollaan plussa-pallon olomuodossa ja odotellaan... 

Kaikki on mennyt hyvin, joulut sun muut oltiin kotipaikkakunnalla ja palailtiin arjen pariin vasta ennen uutta vuotta. Pienoinen yllätys tuli sitten tammikuun alussa kun todettiin, että pikku-tyyppi mahassa on perätilassa. Vooooihan nenä! 



Tyypin pää on vas. rinnan alla ja jalat jossain oikealla nivusilla (tai siltä se tuntuu). Ei muuta kuin kotiin googlettelemaan konsteja saada vauva kääntymään itse. Synnytysvalmennuksessa (bebes) olimme jo saaneet ohimennen vinkkejä miten se tapahtuisi. Valmennuksessa vielä ajattelin, että "Voi, onneksi meidän vauva ei ole perätilassa!" ...Kuinkas sitten kävikään. Tutkin spinning babies - sivuja ja googlasin kaiken mahdollisen. Sen googlaamisen olisi kyllä voinut jättää väliin - ei lisännyt kuin paniikkia! Noudatin siinä sivussa eri asentoja, joiden pitäisi antaa tilaa kääntymiselle, kävelin ja yritin jopa soittaa musiikkiakin haaroväliin kääntymistä edistämään. Akupunktiohoitajalla kävin moksattavana ja juuri päivää ennen polille menoa pääsin käymään luotto-osteopaatillani. Hän saikin vauvan asentoa ja minun kehon epätasapainoja korjattua mutta odotettua käännähdystä ei kuulunut. Hukkaan ei osteopatia ole kyllä missään nimessä mennyt - siitä on aina niin mieletön apu! 

Polilla todettiin vain vauvan voivan hyvin mutta ulkokäännöstä ei lähdetty yrittämään, sillä lapsivettä oli siihen touhuun liian vähän. Toisaalta olin ihan helpottunut..kai sillä vauvalla on sitten joku syy kun se on kääntynyt..who knows. Pääsin samana päivänä vielä pelvimetriaan eli lantion magneettikuvaukseen, jossa tarkistettiin mahtuisiko tyyppi alakautta maailmaan kun aika koittaa. No ei mahdu. Eihän siinä sitten kovin paljon jää jossitteluille varaa - odotellaan siis sektiopäivää täällä jalat ristissä. Ei tarvitse enää harjoitteita sitten tehdä! Eipä kyllä paljon muutakaan..!
Vointi on ihan hyvä jos ei lasketa sitä, etten ole pystynyt oikein nukkumaan tässä kuussa kuin pikku-pätkiä yössä ja välillä pää painaa aika mukavasti tuohon kylkiluihin ;) Asiaa ei helpota se, että olen itse kovin lyhyt. Sori beibi, ei ole enempää tilaa! Kovasti harmittaa myös se, että pitää hiipiä täällä siihen malliin ettei synnytys käynnistyisi ennen sektiota. Lenkille jos lähtisin niin varmaan alkaisi tapahtua aika pian, sen verran kypsää meininkiä tuolla alakerrassa jo on... Täytyy antaa luontoäidin sen verran määrätä, että lepää nyt sen minkä pystyy. Tilanteelle ei mitään voi.


Lintu-perspektiivi...

Raskaus on onneksi mennyt muuten kaikinpuolin todella hyvin! Olkoon tämä nyt se meidän vastoinkäyminen sitten.. :) Aiemmin olen voinut ja uskaltanut touhuilla kaikkea mahdollista ja käydä salillakin. Nyt viimeiseen kahteen viikkoon on kyllä tullut muutosta oloon eikä uskalla lähteä enää urheilemaan kovinkaan paljon! 

Toissaviikonloppuna sain ylläri- baby showerit! Kaikki ihanat ja tärkeät ystäväni ja siskot olivat paikalla. Se tuntui oikein mukavalta <3 Sain myös kaikenlaisia tarpeellisia lahjuksia ja kehdon ensisängyksi vauvalle.



..että eipä tässä tänään mitään sen kummempaa kuin ihmetellä ulkona olevaa lumituiskua ja hörppiä teetä sisätiloissa.


Kivaa...tiistaita kaikille!